Seppo Suuriniemi kehitti Lojeria rohkeasti

”Papa Bomban” aikana pumppufirmasta kasvoi menestyvä terveysteknologiayritys

Lojerin toimitusjohtajana peräti 26 vuotta toiminut Seppo Suuriniemi on rakentanut käsipumppuja valmistavasta yrityksestä menestyvän ja kansainvälisen terveysteknologiayrityksen. Toiminnan ennakkoluuloton kehittäminen, uudet tuoteryhmät ja maantieteelliset alueet sekä yrityskaupat ovat vaatineet näkemystä, rohkeutta ja riskinottokykyä. Lempinimen Papa Bomba, pumpun isä, Suuriniemi sai afrikkalaisilta yhteistyökumppaneiltaan. Käsipumput loivat hänen mukaansa vankan pohjan yrityksen kehittämiselle.

Seppo Suuriniemi osti osake-enemmistön Vammalan Konepajasta vuonna 1979. Koulutukseltaan hän on kone- ja LVI-insinööri sekä ekonomi. Ennen Vammalan Konepajaa hän työskenteli Suomen Puhallintehtaalla eli nykyisessä Fläkt Groupissa, joka oli keskittynyt ilmastointijärjestelmien suunnitteluun ja valmistamiseen. Suuriniemi on yrittäjän poika, joten yrittämiseen liittyvät asiat olivat tuttuja.

– Toimitin laskuja asiakkaille jo koululaisena. Isän ehdotuksesta osallistuin myös kiertävään konekirjoituskouluun 15-vuotiaana, ja siitä lähtien kirjoitin perheyrityksemme laskut. Isä kertoi, mitä pitää laskuttaa ja minä laskin, kirjoitin laskut puhtaaksi ja toimitin perille. Kyllä se vähän haittasi koulunkäyntiä, mutta minulla oli intoa yrittämiseen. Tiesin, mitä yrittäminen on ihan ruohonjuuritasolla, Suuriniemi muistelee.

Seinäjoelta kotoisin olevalta Seppo Suuriniemellä on kytköksiä Lojeriin perheen kautta, sillä hänen vaimonsa Lahja-äiti on Lojerin edeltäjän eli Vammalan Konepajan perustajan Niilo Rannin kasvattilapsi.

Ensiaskeleet terveysteknologiaan jo 70-luvun lopussa

Seppo Suuriniemen aloittaessa Vammalan Konepajassa oli yritys kovasti eri näköinen kuin nykyisin.

– Vuonna 1979 Vammalan Konepaja oli pääsääntöisesti pumppufirma: talvella tehtiin käsipumppuja varastoon ja keväästä syksyyn niitä myytiin. Tuotevalikoimaan kuuluivat myös valimotuotteet, kuten katukaivon kannet, nokiluukut, levytangot, kuulat sekä jokamiehen puutyökone. Liikevaihto oli noin neljä miljoonaa markkaa, kertaa Suuriniemi.

Ensimmäiset terveysteknologiin liittyvät tuotteet tehtiin jo 1970-luvun lopussa, heti Seppo Suuriniemen toimitusjohtajakauden alussa.

– Teknisen johtajamme Matti Mäkelän äiti oli sairaalassa, ja Matti pani merkille, kuinka hankalaa ja raskasta potilaiden nostaminen oli. Hän alkoi kehittää potilasnostinta, jonka ensimmäiset versiot veimme näytille myös messuille Suomessa. Silloisesta Neuvostoliitosta tulleet messuvieraat kiinnostuivat ja tilasivat heti sata nostinta. Siinä tuli kova homma miettiä, miten saamme näin ison tilauksen toimitettua.

Toinen sysäys terveysteknologiaan tuli Seppo Suuriniemen Ritva-vaimolta, joka ehdotti, että Vammalan Konepaja tekisi hoitopöydät hänen Vammalan fysioterapiahoitolaitokseensa.

– Matti Mäkelä alkoi taas kehittää tuotetta. Prototyyppiä esiteltiin muun muassa Instrumentariumille, joka oli silloin sitoutunut norjalaisen hoitopöydän myyntiin. Myöhemmin Instrumentariumista otettiin kuitenkin yhteyttä, mikä johti 150 hoitopöydän tilaukseen. Taas tuli tiukka paikka. Oli mietittävä, miten hoidamme näin ison tilauksen, kun ei ollut esimerkiksi omaa maalaamoa.

Ensimmäiset leikkaussalituotteet yhteistyössä ruotsalaisten kanssa

1980-luvun lopussa ruotsalaisyhtiö Stille AB kiinnostui Vammalan Konepajan suunnittelemasta ja valmistamasta potilasnosturista. Stillen omaan tuotevalikoimaan kuuluivat muun muassa leikkausinstrumentit ja -pöydät.

– Yritys halusi leikkaussalinosturin, jonka kehitimme yhteistyössä. Myöhemmin valmistimme Stillelle myös hydraulisen sekä sähköhydraulisen leikkauspöydän. Yhdessä Stillen ja Ruotsin kehitysyhteistyörahaston kanssa toimitimme Thaimaahan 137 leikkauspöytää. Ne olivat kaikki vaativia projekteja, jotka veivät teknisiä valmiuksiamme merkittävästi eteenpäin, muistelee Suuriniemi.

Pumpuista vankka pohja kehittämiselle

Terveysteknologian ohella käsipumppujen tuotantoa jatkettiin ja siihen myös panostettiin.

– Käsipumput ovat luoneet pohjan koko Vammalan Konepajan ja myöhemmin Lojerin kehittämiselle, Suuriniemi painottaa.

Yhteistyössä ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa kehitettiin Afrikka-pumppu.

– Kotimaahan kehitettyjä käsipumppuja oli viety Afrikkaan jo 1970-luvun alkupuolelta asti. Pumput oli suunniteltu kotitalouskäyttöön eivätkä ne kestäneet koko kylän yhteiskäyttöä, joten vuonna 1976 kehitettiin valurautapohjainen pumppu yhdessä ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston toimesta.

Vuonna 1985 kehitettiin NIRA AF85 -käsipumppu, jota testattiin Englannissa. Tuotekehitys onnistui niin hyvin, että pumppu selvisi testivoittajana Maailmanpankin kenttä- ja laboratoriotesteissä.

– Pumppu oli kilpailijoitaan keveämpi käyttää ja huoltaa. Tästä tuotteesta on pitkään tullut merkittävin osa pumppuliiketoiminnan liikevaihdosta. Pumppuja on valmistettu myös Tansaniassa ja Ghanassa paikallisiin tarpeisiin.

Käsi- ja maatilapumput valmistaa nykyisin Nira Pumps Oy, joka on ollut oma erillinen yhtiönsä vuodesta 2013 lähtien.

Ensimmäisten joukossa Afrikassa

Vuonna 1991 Lojer perusti yhdessä rakennusyhtiö YIT:n kanssa Taniran pumpputehtaan Dar es Salaamiin Tansaniaan. Mukana oli myös kehitysrahoittaja Finnfund.

– YIT:llä oli käynnissä vesiprojekti paikan päällä ja fasiliteetit, kuten toimisto ja kulkuvälineet, mikä tietysti helpotti suuresti asioiden eteenpäin viemistä. Taustalla oli Maailmanpankin idea saada voimaa paikalliseen valmistukseen, mikä johti siihen, että noin viisi miljoonaa ihmistä sai puhtaan veden pumpuillamme. Vuonna 2003 saimme arvovaltaisia vieraita, kun presidentti Tarja Halonen vieraili Taniran pumpputehtaallamme, Suuriniemi kertoo.

– Kyseessä oli monivuotinen projekti, ja tein useamman Afrikan matkan. Olimme yksi harvoista länsimaisista vesialan yrityksistä, jolla oli toimintaa Afrikassa ja osaamista maanosan oloista. Valitettavasti Suomen valtio leikkasi kehitysapurajoja, jolloin kaivoprojektit lopetettiin ja pääasiakkaamme oli poissa.

– Olin hyvin pettynyt, kun satsaukset pumppujen vientiin Afrikkaan tai paikallisen tuotannon kehittäminen eivät tuoneet sellaista tulosta kuin olisin toivonut. Uhrasimme suunnitteluun ja vientiponnisteluihin paljon aikaa ja muita resursseja. Mutta toisaalta, olihan paikallinen työllistäminen parasta kehitysyhteistyötä.

Eturintamassa järjestelmissä ja koneissa

Seppo Suuriniemi on ollut hyvin edistyksellinen koneiden ja järjestelmien käyttöönotossa ja kehittämisessä. Vammalan Konepaja panosti merkittävästi tuotekehitykseen ja uusien tuotantomenetelmien omaksumiseen. Suomen ensimmäisenä sairaalakalustevalmistajana yritys sai ISO9001 -laatusertifikaatin vuonna 1994.

– Aloittaessani Vammalan Konepajan toimitusjohtajana oli yrityksen konekanta melko vaatimaton. Investoimme heti merkittävästi peruskonepajakoneisiin, Suuriniemi kertoo.

Esimerkiksi tietokonetta hyödynnettiin tuotannon ohjauksessa jo vuonna 1984.

– Hankimme Nokian Mikko 3 -tietokoneen. Meillä oli tuotantopäällikkönä Pekka Maaranen, joka oli innokas viemään kehitystä eteenpäin. Muutenkin henkilöstö suhtautui muutoksiin avoimesti, en kokenut, että uudistuksia olisi vastustettu.

Vuonna 1987 hankittiin ensimmäiset CNC-sorvit ja -jyrsinkoneet, ja tästä alkoi uusi kausi tehtaalla, vaikka käsisorvitkin olivat vielä pitkään käytössä CNC-sorvien rinnalla.

Vuonna 1988 hankittiin ensimmäinen hitsausrobotti, joiden hyödyntäminen Vammalan Konepajan kokoisessa yrityksessä oli hyvin harvinaista. Vuonna 1992 Konepajalla siirryttiin Vertex CAD-järjestelmään, jolloin suunnittelulaudat vaihtuivat näyttöpäätteisiin.

– Myös vuonna 1993 teimme merkittävän uudistuksen. Yhdistimme IBM:n AS/400 -tietokoneen ja Vertexin CAD-ohjelmistot. Tieto voitiin syöttää vain yhteen paikkaan, mikä tehosti toimintaa. Olimme edelläkävijöitä, sillä pk-yritykset eivät yleensä tehneet näin isoja satsauksia järjestelmäuudistuksiin.

Vuonna 2002 hankittiin koneistusta tehostava FMS-laitteisto. Näin toinen työvuoroista voitiin tehdä miehittämättömänä.

– Tämä oli taas uusi hyppäys tuotannon tehokkuudessa, mikä noteerattiin laajasti alalla.

Vammalan Konepajasta Lojeriksi

Vuonna 1990 Vammalan Konepaja osti Muuramella toimivan Lojer Oy:n sairaalasänkyjen valmistus- ja markkinointioikeudet.

– Tässä yrityskaupassa kaikki napsahti kohdalleen. Toiminta siirtyi Vammalaan lähes yön yli, ja sairaalakalustetuotantomme tuplaantui. Uudet tuotteet sopivat valmistuslinjaamme täydellisesti, Suuriniemi kertoo.

Vuonna 2006 yhtiö muutti nimensä Vammalan Konepajasta Lojer Oy:ksi. Jo 1980-luvulla tunnetuksi tullut Lojer-nimi oli luonteva valinta koko yhtiölle.

– Lojer oli erittäin vahva tuotemerkki, jonka markkinointiin ja tunnettuuteen oli käytetty paljon resursseja. Siksi pidin järkevänä ottaa sen käyttöön myös yritysnimenä. Alkujaan se tulee yrityksen perustajan Kurt Lojanderin nimestä.

Yritysostoilla kasvua ja entistä laajempi tuotevalikoima

Seppo Suuriniemen toimitusjohtajakauden aikana Lojer laajensi ja monipuolisti toimintaansa monilla yrityskaupoilla.

– Vuonna 1996 ostimme ruotsalaisen tukkuliikkeen Medema Physio AB:n, joka kanssa olimme jo aikaisemminkin tehneet yhteistyötä. Yritys oli huonossa kunnossa, ja jouduimme miettimään, kirjaammeko myyntitappiot vai ostetaanko yritys. Edes tilintarkastajamme ei suositellut kauppaa, mutta etenimme kuitenkin asian kanssa. Maksoimme yrityskaupan omilla tuotteillamme. Myös pankinjohtaja otti nokkiinsa, kun hänelle jälkikäteen selvisi, että olimme tehneet yrityskaupan. Kaiken kaikkiaan raskas prosessi, muistelee Suuriniemi.

Vuonna 1996 yhtiö laajensi sairaalakalustetuotantoa ostamalla sairaalasänkyjen suunnitteluun ja valmistukseen keskittyneen Temelex Oy:n Kempeleestä. Vuonna 2004 ostettiin hoitotarvikkeita myyvä Rainer Rajala Oy Orimattilasta.

Kiinteistöihin satsattiin

Toiminnan kasvaessa ja tuotevalikoiman laajentuessa myös kiinteistöihin investoitiin. Vuonna 1981 rakennettiin noin 1 500 neliön tuotantotila Sastamalan Putajantielle eli nykyiseen toimipaikkaan. Siihen asti tuotanto oli ollut Vammalan keskustassa, jonne jäi vielä tuotanto- ja hallintotoimintoja. Vuonna 1983 konttorikiinteistö Vammalan keskustassa myytiin rakennusliike Hakalle, ja toimisto siirtyi Putajantielle. Tuotantotilojen toinen laajennusvaihe valmistui vuonna 1985 ja kolmas vaihe vuonna 1988. Vuonna 1994 pumppujen tuotanto siirrettiin nykyisen toimistorakennuksen takana olevaan halliin.

Myös valimoa uusittiin Kiikassa, jonne se oli perustettu vuonna 1961, koska Vammalan kauppalan viranomaiset eivät antaneet perustaa valimoa keskustaan.

– Valimossa oltiin hyvin edistyksellisiä. Muun muassa mustahiekkamenetelmä vaihdettiin vesilasiesterimenetelmään. Lisäksi valimon työntekijät kehittivät valukaatokoneen, mikä olikin oivallinen parannus työoloihin, koska aikaisemmin sula metalli kaadettiin ihmisvoimin, kertoo Suuriniemi.

”Hieno elämä”

Seppo Suuriniemi katsoo tyytyväisenä taakseen ja myös Lojerin tulevaisuuteen.

– Lojerin toiminta on perustunut osaavaan henkilöstöön sekä vahvaan tuotekehitykseen, markkinointiin ja omaan tuotantoon. Olemme kunnioittaneet perinteitä, mutta rohkeita, joskus vähän uhkarohkeitakin päätöksiä on tarvittu, jotta toiminta on kehittynyt. Investoinnit ovat olleet pitkälti omarahoitteisia.

Suuriniemi on tyytyväinen, että työskenteli ennen Lojeria isossa konsernissa. Fläktiltä tulivat ruotsalaisen Wallenbergin suvun opit, joita pystyi hyödyntämään Lojerin kehittämisessä.

– Minulla on ollut ilo työskennellä monien taitavien ja sitoutuneiden ihmisten kanssa. Uskon, että ihmisten kunnioittaminen on johtanut pitkiin, jopa 40–50-vuotisiin työuriin. 1990-luvun lamassakaan emme joutuneet edes lomauttamaan.

– Olen toiminut yrityselämässä 70 vuotta: aloitin juoksupoikana 10-vuotiaana ja jäin pois hallitustyöskentelystä 80-vuotiaana. Olen työskennellyt puhtaan ilman ja veden hyväksi ja valmistanut terveysteknologian tuotteita. Olen saanut elää hyvän elämän ja hienon toimitusjohtajakauden. Olen myös erittäin iloinen, että Lojerin toiminta on kehittynyt edelleen vahvasti. Hyvät asiat jatkuvat tässä talossa.

Historianostot Seppo Suuriniemen toimitusjohtajakaudelta

• 1979: Seppo Suuriniemi Vammalan Konepajan eli Lojerin edeltäjän toimitusjohtajaksi
• 1979: ensimmäiset terveysteknologian tuotteet eli potilasnosturit
• 1981: uusi tuotantotila nykyiselle paikalle Putajantielle
• 1983: toimisto siirtyy Vammalan keskustasta Putajantielle
• 1984: Nokian Mikko 3 -tietokone käyttöön toiminnan ohjauksessa
• 1985: uusi kehitysmaapumppu NIRA AF85 voittajaksi Maailmanpankin kenttä- ja laboratoriotesteissä, tuotantotilojen toinen vaihe valmistuu Putajantielle
• 1987: ensimmäiset CNC-sorvit ja -jyrsinkoneet käyttöön
• 1988: kolmas tuotantotilojen rakennusvaihe valmistuu, yhteistyö ruotsalaisyhtiö Stille AB:n kanssa terveysteknologiatuotteiden valmistuksessa käynnistyy, ensimmäinen hitsausrobotti hankitaan tehtaalle
• 1990: Vammalan Konepaja ostaa Muuramella toimivan Lojer Oy:n
• 1991: siirrytään IBM AS400 -tietokoneisiin sekä Tietotehtaan Meritt-ohjelmistoon, Tanira-yhtiö perustetaan Tansaniaan yhteistyössä YIT:n ja Finnfundin kanssa
• 1992: Vertex CAD-suunnittelujärjestelmä korvaa suunnittelulaudat
• 1993: yhteistyössä ruotsalaisen Stillen kanssa valmistetaan sähköhydraulinen leikkauspöytä, Stillen ja Ruotsin kehitysyhteistyörahaston kanssa toimitetaan Thaimaahan 137 leikkauspöytää, yhdistetään IBM AS/400 ja Vertex CAD toimimaan yhtenä järjestelmänä, perustetaan tytäryhtiö Ghanaan Länsi-Afrikkaan valmistamaan käsipumppuja
• 1994: pumppujen tuotanto siirretään nykyisen toimistorakennuksen takana olevaan halliin
• 1996: ostetaan ruotsalainen Medema Physio AB sekä Kempeleellä sijaitseva Temelex Oy
• 1998: Seppo Suuriniemi valitaan Tampereen Kauppakamarin vuoden yritysjohtajaksi
• 1999: rakennetaan pihapaja Vammalaan ja hankitaan putkilaser
• 2000: toimistotilojen saneeraus Vammalassa aloitetaan
• 2003: hankitaan robotiikkaa hyödyntävä FMS-laitteisto, Kempeleelle rakennetaan uusi tuotantohalli ja hankitaan hitsausrobotit
• 2004: ostetaan hoitotarvikkeita myyvä Rainer Rajala Oy Orimattilasta
• 2005: Seppo Suuriniemi siirtyy hallituksen puheenjohtajaksi ja Ville Laine aloittaa toimitusjohtajana