Sisustussuunnittelija ja esteettömyyskartoittaja Tuija Salmi, Tampellan Työhuone Oy:

Tilasuunnittelu parantaa muistisairaan elämänlaatua

Ympäristöllä on suuri merkitys muistisairaan arjessa. Hyvin suunnitellut ja toimivat tilat auttavat sairastunutta selviämään itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Taudin etenemiseen eivät onnistuneetkaan tilaratkaisut pysty vaikuttamaan, mutta ne rohkaisevat muistisairasta henkilöä omatoimisuuteen antaen oman elämän hallinnan tunnetta ja näin vahvistavat itsetuntoa. Ympäristön merkitys kasvaa entisestään sairauden edetessä, kun sairastuneen kyvyt heikkenevät ja hahmottaminen, kuten näkeminen, värien erottaminen ja muotojen havainnoiminen, vaikeutuu.

Koti toimivaksi muutoksilla

Koti on sairastuneelle ympäristönä tuttu ja turvallinen. Se kannattaa käydä läpi ikään kuin muistisairaan silmin ja tehdä muutoksia, joiden avulla sairastunut selviää kunnon heikettyäkin paremmin. Sairauden alkuvaiheessa voi tuntua, ettei muutoksia välttämättä vielä tarvittaisi, mutta ne on silti hyvä tehdä mahdollisimman ajoissa. Näin sairastuneelle jää aikaa omaksua uudet asiat ja uusi järjestys. Liian myöhään tehdyt muutokset saattavat vain hämmentää muistisairasta.

Muutokset eivät saa olla liian rajuja. Jos esimerkiksi vanhan nojatuolin korvaa uudella, josta on vaivalloisesti liikkuvankin helpompi nousta, uusi tuoli kannattaa sijoittaa entisen paikalle. Liikkumiselle tulee olla tilaa, joten ylimääräistä tavaraa ja kynnyksiä voi poistaa, oviaukkojen leveydet tarkistaa ja apuvälineiden kuten tukikahvojen ja kulkuluiskien hankkimista harkita. Joskus on tarvetta suuremmallekin remontille, jos esimerkiksi vanhan omakotitalon peseytymistilat sijaitsevat kellarissa jyrkkien portaiden päässä.

Kun kotona ei enää pärjää, edessä on muutto hoivakotiin, jossa tilaratkaisuja on yleensä jo mietitty: tilat ovat loogisessa järjestyksessä ja esteettömyys, värit, opastaminen ja muut tärkeät asiat on otettu huomioon. Hoivakoti on aluksi vieras paikka, mutta siitä tulee asukkaalle oikea, pysyvä koti, ei vain kodinomainen laitos.

Esteettömyys liittyy myös aisteihin

Esteettömyys on paljon muutakin kuin vain sitä, että pääsee vaivatta kulkemaan pyörätuolilla. Tilaa liikkumiseen tulee tietysti olla, ja esimerkiksi leveät oviaukot on tehty hoivakotiin jo rakennusvaiheessa. Esteettömyys liittyy myös näkö- ja kuuloaisteihin.

Muistisairauteen liittyy usein hahmottamiskyvyn heikkeneminen, minkä vuoksi valaistuksella on valtavan suuri merkitys. Valosuunnittelu ja tekniset ratkaisut tulee ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa. Keinovaloilla voidaan pitää päivärytmiä yllä ja verhoilla pimentää huonetta valoisina kesäöinä. Ilman säännöllistä päivärytmiä muistisairaan elämä menee helposti pötköksi, jossa nukutaan ja valvotaan parin tunnin pätkissä. Oikeanlainen valaistus auttaa päivärytmin ylläpitämisessä.

Valo on kutsuva asia, jolla voi ohjata asukkaita tiettyihin kulkusuuntiin. Valopolulla voi opastaa asukkaan esimerkiksi omaan huoneeseen. Valaistus ei saa olla suoraa valoa, se ei saa häikäistä eikä vaihdella äkillisesti. Automaattisesti syttyvät valot eivät välttämättä ole hyviä, koska ne saattavat säikäyttää. Käytävillä kannattaa olla aina valot, päivällä kirkkaammat, yöllä himmeämmät.

Iän myötä monilla heikkenee kuulo, mutta joillain muistisairailla esiintyy äänille herkistymistä, jolloin äänet kuuluvat kovempana. Tiloissa tulee pitää huolta hyvästä akustiikasta ja vähentää kaikumista. Hälyääniä voi minimoida siirtämällä tv ja radio eri tiloihin. Myös arkeen kuuluvia kolinoita kannattaa vaimentaa: tuolien jalkoihin laitetaan pehmusteet tai "huopatassut" ja pöytäliinan alle pehmuste vaimentamaan astioiden kilinää. Päiväkodeissa käytettäviä akustiikkapinnoitteisia pöytiä voi käyttää myös hoivakodeissa.

Selkeyttä väreillä

Värit helpottavat isojen tilojen hahmottamista. Käytävien ja huoneiden kulmat voidaan toteuttaa eri väreillä, jotta ne havaitaan helpommin. Kalusteissa esimerkiksi nojatuolin istuin verhoillaan eri värillä kuin selkänoja. Oleellista ei itse asiassa kuitenkaan ole vain väri, vaan värin valööri eli tummuusaste: kuinka paljon värissä on valkoista. Näin ollen saman valöörin omaavat vihreän ja punaisen sävyt eivät välttämättä muistisairaan silmiin erotu toisistaan yhtä selvästi kuin vaikkapa punaisen eri sävyt, joissa on eri tummuusaste ja näin ollen enemmän kontrastia.

Hyvä keino tutkia, onko tilassa tarpeeksi kontrastia, on ottaa valokuva, tehdä siitä mustavalkoinen ja katsoa, erottuvatko pinnat, huonekalut ja muut esineet toisistaan. Mustavalkokuva paljastaa, jos saman valöörin omaavat värit sulautuvat toisiinsa, vaikka olisivatkin omaan silmään selkeästi eri väriset.

Väreillä voi piilottaa tai tuoda esiin asioita. Jos halutaan ohjata asukas johonkin tiettyyn tilaan, esimerkiksi tv-huoneeseen, ovi tuodaan värien avulla näkyväksi maalaamalla karmit ja ovi seinästä poikkeavilla väreillä. Jos halutaan "piilottaa" jokin asia, esimerkiksi lääkehuoneen ovi, ettei sitä turhaan yritettäisi käydä avaamassa, tehdään ovesta seinän kanssa samanvärinen. Ruokailussa pöydän pinnan väristä poikkeavat astiat helpottavat ruokailuvälineiden hahmottamista. Yksinkertaisilla valinnoilla arjesta tulee sujuvampaa.

Värit vaikuttavat ihmiseen monella tavalla, esimerkiksi piristävästi. Asukkaan lempivärit tulisi ottaa tämän omassa huoneessa huomioon. Vaatimukset monotonisen tyylikkäistä sisustuksen värimaailmoista voi unohtaa ja ajatella sen sijaan muistisairaan maailmaa. Värienkäyttö saa olla voimakastakin, sillä värit eivät muistisairaan silmiin näytä niin kirkkailta kuin tervein silmin. Sairaus vaikuttaa värien havainnointiin siten, että ensimmäisenä muistisairaan maailmasta katoaa sininen, ja pisimpään pysyvät punainen, keltainen ja oranssi.

Kannusta tekemiseen

Muistisairaita tulee kannustaa aktiivisuuteen. Hoivakodin asukkaat pysyvät tekemisessä kiinni, kun luodaan puuhasteluun sopivia tekemispaikkoja. Puuhat valitaan asukaskunnan mukaan: sihteerinä aikaisemmin työskennelleelle voi tarjota kirjoituskoneen naputeltavaksi, mekaanikolle moottorin "korjattavaksi". Henkilökunnan aika riittää paremmin asukkaiden kuntoa ylläpitäviin toimiin, kun asukkaat puuhailevat ja liikkuvat omatoimisesti paikasta toiseen. Hyvin suunnitellulla ympäristöllä voi näin tukea ja helpottaa hyvää hoitotyötä.

Sisätilojen lisäksi myös ulkotilat pitää ottaa huomioon. Pihalla voi nauttia luonnonvalosta ja ulkoilusta. Parhaimmillaan piha suunnitellaan niin, että kulku ulos ja sisään on vapaa. Koska kyseessä on asukkaiden koti, tehdään piha kivaksi sijoittamalla sinne mukavia istumapaikkoja ja mahdollisuuksia puuhailuun. Sopivalla korkeudella olevissa istutustasoissa voi kasvattaa yrttejä ja kukkia, marjapensaista saa poimia marjoja. Näin asukkailla on mahdollisuus tehdä samoja asioita kuin entisessä kotipihassaan. Kiehtovana tavoitteena pidän ajatusta, jossa pihoilla voitaisiin välttää näkyviä aitoja ja tehdä kaikki esteet ja seinämät "tarpeellisiksi" ja luonnollisen näköisiksi. Seinämillä olisi aina joku muukin funktio kuin kulkemisen estäminen: ne voisivat olla kukkapengermiä, yrttilaatikoita aitojen vieressä tai kallioita muistuttavia kiviseinämiä.

Asukkaat mukaan tilasuunnitteluun

Teen itse tilasuunnittelua julkisiin tiloihin ja hoivakoteihin. Jos hoivakodin tulevat asukkaat tiedetään jo etukäteen, otan heidät mielelläni mukaan työpajaan, johon osallistuu myös henkilökuntaa ja omaisia. Asukkaiden toiveita kysellään, jotta he voisivat itse vaikuttaa asumiseensa: mitä he toivovat tulevilta tiloilta, mitä he haluavat tehdä, mitä he ovat aikaisemmin mielellään tehneet. Asukkaat kertovat ajatuksistaan ja jos verbaalinen ilmaisu ei enää suju, niin työpajassa käytetään muita keinoja, kuten kuvia ja materiaaleja, joista pyydetään valitsemaan mieluisin tai sopivin. Työpajamenetelmästä olen saanut hyvää palautetta ja hyviä tuloksia.

Työpajan perusteella koostan perusajatuksen, josta varsinainen suunnittelu lähtee liikkeelle. Ajatusta käydään läpi työryhmässä, jossa on mukana myös hoivakodin hoitohenkilökuntaa ja taloudesta vastaava henkilö. Henkilökunnan tietämys ja ajatukset tilojen toimivuudesta ovat suunnittelussa ensiarvoisen tärkeitä.

Asukkaan oman huoneen sisustus on yleensä asukkaan ja hänen omaistensa vastuulla. Tavoitteena on asukkaansa näköinen huone, jonne voi tuoda omia esineitä, valokuvia rakkaista ihmisistä, tauluja ja muita mieleisiä asioita. Tämä helpottaa kotiutumista ja tekee tilasta oman. Talon puolesta tulee yleensä yöpöytä ja sairaalasänky, joka helpottaa henkilökunnan työtä, mutta kaiken muun voi tuoda itse.

Jos haluat lukea muistiystävällisen ympäristön suunnittelusta ja muotoilusta lisää, tervetuloa tutustumaan nettisivuihini, josta voit tilata aiheesta tietokirjan Yötaivaan toivo.

Takka on sähkötakka, jossa hyvin aidon näköinen liekkiefekti, joka syntyy valon ja vesihöyryn avulla.

Iso tapettikuva on tamperelaisille tutusta ympäristöstä, Tammerkoskesta. 

"Helmi" on kauneus- ja hyvinvointitila, jossa voidaan laittaa vaikka paplarit, leikata hiukset, lakata kynnet tai tehdä jalkahoitoja.